Lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan,
Kevn jtteille nyt hautauomat kaivetaan
Kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi,
Kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi
Ullakolla pienen nurkkahuoneen hyllyll:
Ase, koneen osia ja miesten lehti
Poika makaa laverilla tyt on jneet taa,
Kevn virta solisee ja meri huohottaa
Is katsoo savuavan saunan hiillosta,
Koira kiert keh pihakaivon pohjalla,
Poika kahlaa koivikossa kuolaa poskellaan
Pian saapuu miehet valkoisissa takeissaan
Kevn tullen poika kuullee niit ni,
Joita ei voi kuulla is eik itins
Vieraat alkavat vierastaa heidn taloaan
Juoru kulkee, mutta perheen eess vaietaan
Talven maa mustaa mielt rauhoittaa,
Vaan juoksevan veden aikaan rauhaa ei saa
Sille, jonka kevt vei nyt pt puistetaan
Kielin halkaistuin hulluksi lyty muistetaan
Luullen ettei se voi koskaan meit tavoittaa,
Vaan se ly leiman kehen vain sen lyd haluaa
Talven maa mustaa mielt rauhoittaa,
Vaan juoksevan veden aikaan rauhaa ei saa
Talven maa mustaa mielt rauhoittaa,
Vaan juoksevan veden aikaan rauhaa ei saa