Vuodet vierivt,
en muista montakaan,
en syksyn tuulia,
en kevn kohinaa
Vain talvi mieleeni
on tiens polttanut
Yht kylm loistoa
harmaudessaan

Monen illan hetken sinisen
on mieleni maalannut muistoihin,
joissa yh metsieni synkkyyteen
toi valheen valon pappi Jeesuksen

Tuo arpi ei koskaan ole muuttunut,
vain hetken hiipunut menneisiin
Paskamoraalinne on jo liikaa juurtunut,
kuin rikkaruoho, kylvmn matojen
Tuo vitsaus, kulkutauti
slin ja laupeuden
Viel niitn raivaten,
sen juurta jaksain, raivoten!

Vuodet vierivt,
en mieti montakaan,
en en vlit
ennen muutosta
Silti kirkko palaessaan
on parhaillaan
Yht jist loistoa
kaameudessaan

Niin kauan ett ihminen ei muista
on kuu kiertnyt jlkeen sen
Itselleni Viha on tuore, eilinen
ja voimistuu vain myt vuosien

Sill lopulta jonain talvena
olen vahvimmillani
ja saan vihdoin todistaa
Herran kansan kuoleman

Ja tuo aika on mit mainioin, kylven
veressnne riemuiten
Vanhat haavat parantuneina,
vanha kosto on tytetty