Milloin opin huomaamaan kun toinen uppoaa
Ja osaan häntä auttaa hakematta apua?
Ei häntä tarvitse kehottaa muistelemaan miestä jossa
Roikkui hedelmällisimmät vuotensa
Ja minussa nyt

Katsoin hänen ilmettään
En sitä tuntenut
En nähnyt siinä mitään tuttua

Kuolleena syntynyt poika haudattiin
Pehmoeläimen kanssa jota hän ei ehtinyt rakastaa
Mutta häntä ehdittiin

Olisikin hän ollut minun
Hän olisi päähän jäänyt
Niin että pelkäisin hänen puolestaan pimeää
Josta hän ei päässyt tietämään
Minä sen vain tietäisin

Mikä sitten on minun?
Katkonainen uni ja velat sekä murtuva pää
Tästä jää kunnon jälki
Ja meidän ruukusta jää pala puuttumaan

Olit eri mieltä ja minä en ollut väärässä
Pitääkö sinun aina tietää mitä tarkoitin?
Kerran sinä sittenkin tulit takaisin
Ja minä jo kun olin ehtinyt tehdä muita suunnitelmia

Katsoin sinun kasvoihin
Joku niissä kiristyi
Kasvot sulkeutuivat minulta