matkalla kotiin keskiyön kaupungin läpi
sieraimissa syksyn kirpeä tuoksu
askelten kaiku tyhjissä porttikongeissa

matkalla nukkuvan keskiyön kaupungin läpi
pudonneet lehdet värinä asfaltissa
tän sykkivän hiljaisuuden keskellä kuulen
tuulen huokauksen
tervetuloa takaisin maan pinnalle

kaikki nuo päivät kun yhdessä oltiin me leijailtiin
utuisin silmin ja sumuisin sydämin
hidastetuin liikkein, tuulessa leijailtiin

noiden retkien leijuvien hetkien
sumuisen sekoilun verran velkaa jäin
nyt nöyränä katson kun tuuli
nostaa kirjavat lehdet ilmaan
ja puhaltaa ne öisille kaduille tanssimaan

kaikki nuo päivät kun yhdessä oltiin me leijailtiin
yöt läpi juhlittiin, maailmalle naurettiin, leijailtiin
kaikki nuo päivät kun yhdessä oltiin me leijailtiin
pelätty ei että maa tulis vastaan, me leijailtiin

kaikki nuo päivät kun yhdessä oltiin me leijailtiin
utuisin silmin ja sumuisin sydämin, leijailtiin
kaikki nuo päivät kun yhdessä oltiin me leijailtiin
pelätty ei että maa tulis vastaan, me leijailtiin

kaikki nuo päivät kun yhdessä oltiin me leijailtiin