Yhtä toivon enemmän kuin muuta
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti
Miten paljon sä haavoitit
Ja miten kerran toisensa,
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti
Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo
Vai pidäksä mua tyhmänä,
Jolla ei ole väliä?
Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa
Varsinkaan kun se mitään muuta ei
Mut tekisitkö sä uudestaan saman,
Jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä,
Palaakaan inhimillisyydestä?
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin
Joo mä tiedän mitä tunnen,
Mutta koskaan sitä ääneen sano en
Mä pelkään että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda,
Siihen suostu enää en
Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,
Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä
Siitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua,
Siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja