Hän sängyssänsä palelee, on syksyinen yö
On aika joka matelee ja kellojaan lyö
Läpi myrskyn ja tuulen, ohikulkija kuunnella voi
Kuinka laulu soi
Hän laulaa murheet harteiltaan
Pois maalaa pilvet taivaaltaan
Ja maailmalle anteeks antaa ja unohtaa
Hän vielä odottaa, jos tulis aika jolloin ei ois yksinäinen
On sammuttanut sydämen ja kaks kynttilää
Käsiteltävä on varoen kaikkee särkyvää
Elokuu oli viilee, kun ovikelloa soitti se mies
Silloin ties
Hän laulaa murheet harteiltaan
Pois maalaa pilvet taivaaltaan
Ja maailmalle anteeks antaa ja unohtaa
Hän vielä odottaa, jos tulis aika jolloin ei ois yksinäinen
On ilo lainatavaraa ja kellä onni on se saa sen pitää omanaan
Sumuverho piilonaan hän painajaisiaan katsoo kunnes aamuun nukahtaa
Hän laulaa murheet harteiltaan
Pois maalaa pilvet taivaaltaan
Ja maailmalle anteeks antaa ja unohtaa
Hän vielä odottaa, jos tulis aika jolloin ei
Jos tulis aika jolloin ei ois yksinäinen