On kai mahdotonta sanoa,
sinua rakastan
En itseäni tietenkään
Myrskyyn aurinko vaipuu,
tajuton muisto
kaipuusta jää mieleen
Polku lavea kapenee,
sanaton sielu
eksyessä parkaisee
Pyhempi ykseys päässäni,
kyyneleet
ja katajanmarjat katkeruutta karkaisee
Järvi toistaa kuvani,
on viiden pennin Narkissos taas,
palannut virkavapaudestaan
Ei virka mitään,
itseänsä katsoo vaan
Naamiasten tähti,
linnan orgioiden
ja pelien halpojen
Lähti isäntä juhlistaan
niin kuin laivasta
pakoon, kapteeni kuolemaa
Edessä mestauslaivan vieressä
elämään tuomitun
viimeiset iltateet
Paratiisin porttien takana,
metsän peikot
ja raivoraittiit sunnunaiperkeleet
Järvi toistaa kuvani
on viiden pennin Narkissos taas
palannut virkavapudestaan
Ei virka mitään,
itseänsä katsoo vain