Hän vaeltaa läpi kaupungin
hän silmin pimein etsii, ei löydä vain
kun ruumiinsa on tulessa
hän kekäleitä kasaa syliinsä

Ja polte, joka sieluansa korventaa
se on vain, vain rakkaus
se on vain, vain rakkaus

Hän kuuntelee vain varjoja
ja nälkänsä hän unelmillaan sammuttaa
jos kaipaus on myrkkyä
hän pimeydestä siihen sukeltaa

Ja polte

Hän tähtiyötä katselee
ja kuulee, näkee kaiken, minkä nähdä voi
kun hiljaisuus on erämaa
se mykän huudon jostain parkaisee

Ja polte, joka sieluansa korventaa
se on vain, vain rakkaus
se on vain vain rakkaus
se on vain, vain rakkaus