Ei kuulunut heikoimpien itku lapi tykkitulen pauhun
Ei laulettu ilovirsia keskella hulluuden ja kauhun
Vaaristyi hymy pakokauhun sekaiseen irvistykseen
Kun repivat kranaatit ruhoja kappaleiksi yksi toisensa jalkeen

Siella sateessa mullan, lihan ja sirpaleiden
Etenivat periksi antamatta, koko joukko samaan huutoon yhtyen:

"Hakkaa paalle!" - raikuen tulimeressa, revityn maan keskella
Isat, pojat yhdessa kavivat, taistoon rinta rinnan menivat
Kun tuhansissa vieraat laskettiin, oli satoja vain vastassaan
Soturit nuo taipumattomat loivat paalle kaikella sisullaan

Siella sateessa lumen, veren ja pirstaleiden
Peraantymatta vastasivat sotajoukolle vihollisen

Silmat kyynelista kuivattiin, vihalle valta annettiin
Korpien syvyyksissa vapaus kallis kustannettiin
Sadanviiden paivan painajainen, synnyinmaan rajoja repien
Kun yritti raiskata valta ylivoimainen, lipun sinivalkoisen