Levoton mieli
Sanoja etsii
Karkea kieli
Valheita keksii
Mutta mitään en aikaan saa
Kai huomennakaan
Puhun kuin mykkä
Sanoja jäästä
Vain väsynyttä
Mieltäni säästän
Parempaan huomiseen
Jo menneeseen
En pysty kenellekään puhumaan
En sanaa ainoakaan
Nyt vain tahtoisin nukahtaa
Unen valtakuntaan
Kun saapuu yö
Ja kehoni lepää
En sanoja syö
Kun uneeni herään
Aamuyö unelle on arvaamaton
Loppuiko lento
Kun unesta herään
Poissa on pelko
Itseni kerään
Silti suostu en milloinkaan
Uniani jakamaan
En suostu uniani jakamaan
En sitä kauneintakaan
Ei kukaan pääse mua kiusamaan
On turha toivoakaan
En suostu uniani jakamaan
En sitä kauneintakaan
Ei kukaan pääse mua kiusamaan
On turha toivoakaan