Hän vaeltaa läpi kaupungin
hän silmin pimein etsii, ei löydä vain
kun ruumiinsa on tulessa
hän kekäleitä kasaa syliinsä
Ja polte, joka sieluansa korventaa
se on vain, vain rakkaus
se on vain, vain rakkaus
Hän kuuntelee vain varjoja
ja nälkänsä hän unelmillaan sammuttaa
jos kaipaus on myrkkyä
hän pimeydestä siihen sukeltaa
Ja polte
Hän tähtiyötä katselee
ja kuulee, näkee kaiken, minkä nähdä voi
kun hiljaisuus on erämaa
se mykän huudon jostain parkaisee
Ja polte, joka sieluansa korventaa
se on vain, vain rakkaus
se on vain vain rakkaus
se on vain, vain rakkaus