Joi poika senkin kuukauden
Ja aikaan kauniin aamunkoiton
Hän kouristeli itkien
Nyt viina veisi voiton

Niin äiti saapui huoneeseen
Valituksen kuulleessaan
Hän vaiti katsoi juoneeseen
Kalman kalpeaan

Veti verhot ikkunaan
Ja otti tuolin alleen
Kun poika yski
Verta lattialle

Mitään sanottavaa ollut ei
Käsi tarttui nyt, vei toiseen
Äidin katse ulos vei
Aamu aurinkoiseen

Niin kului tunti, toinenkin
Ja hiljaseks sen pojan veti
Ja äiti ylleen haalarin
Ja saappaat jalkaan veti

Yli pellon pahaisen
Hän raahusti naapuritaloon
Astui varoen
Vähäiseen taloon

Ei kiire vaivannut kysyjää
Vain yhdestä oli huoli
Soittakaa kirkolle
Kun poika äsken kuoli