Siniusva kohoaa
Alta kiven ja kannon
Kivet puhuttelevat henkeô
Kannot avartavat nôkyjô

Yksi kivestô, kylmôstô maasta,
Kôvyn kuorista, sienen kukista

Vedet vellovat, illan koittaessa soi
Ihmissielua unhoon vaivuttavat
Metsônhenget ja ôôni y³n
Tanssi viimeinen tanssisi
Tônô iltana, kun kivet
Kutsuvat kuolemaan

Ei sanoja jôttôô hyvôstiô
Tuulet kutsuvat, ojenna kôtesi
Siivittôkôô minut pohjantôhtiin,
Nostakaa y³taivaan tanssiin

Yksi usvasta, sinertôvôstô valosta
Tuulen jôljistô, ilman hengistô

Sammaleinen kuolinvuode
Naavaisten katseiden ympôr³I'mô
Hiljaiseksi lampi jôô