Siniusva kohoaa
Alta kiven ja kannon
Kivet puhuttelevat henkeô
Kannot avartavat nôkyjô
Yksi kivestô, kylmôstô maasta,
Kôvyn kuorista, sienen kukista
Vedet vellovat, illan koittaessa soi
Ihmissielua unhoon vaivuttavat
Metsônhenget ja ôôni y³n
Tanssi viimeinen tanssisi
Tônô iltana, kun kivet
Kutsuvat kuolemaan
Ei sanoja jôttôô hyvôstiô
Tuulet kutsuvat, ojenna kôtesi
Siivittôkôô minut pohjantôhtiin,
Nostakaa y³taivaan tanssiin
Yksi usvasta, sinertôvôstô valosta
Tuulen jôljistô, ilman hengistô
Sammaleinen kuolinvuode
Naavaisten katseiden ympôr³I'mô
Hiljaiseksi lampi jôô