He meidôt kohtasivat, rauhan aikein
Ystôvyyttô vannoivat, mielin valkein
Pôivô oli kirkas, taivas pilvet³n
Jokin painoi mieltôni

Niin he poistuivat, tovereinamme
Metsôn reunalle, heidôt saatoimme
Pôivô oli kirkas, taivas pilvet³n
Jokin painoi mieltôni

Y³n selôssô he, palasivat, soihdut sammutettuina
Rauhan muuttivat verimyrskyksi
Vain osa henkiin jôI

Silmô silmôstô, aina kostamme!
Vôôrôt tekonne, kyllô muistamme!

Silmô silmôstô, teidôt l³ydômme!
Se on loppunne, kun me hy³kkôômme!

Aamun valjetessa, nousimme ratsaille
Miekat terotettuina, takaa-ajolle
Pôivô oli kirkas, taivas pilvet³n
Viha tôytti mieleni

Yhytimme heidôt, kun ilta hômôrtyi
Hy³kkôsimme, kun taivas pimentyi
Ilta oli pimeô, taivas pilvinen
Viha tôytti mieleni

Y³n selôssô me, palasimme, soihdut sammutettuina
Rauhan muutimme verimyrskyksi
Hengissô ei kukaan selvinnyt!

Silmô silmôstô, aina kostamme!
Vôôrôt tekonne, kyllô muistamme!

Silmô silmôstô, teidôt l³ydômme!
Se on loppunne, kun me hy³kkôômme!

[Solo]

Ei ole voimaa kellôôn meitô kukistaa!
Siitô merkkinô on punaisena maa!

Silmô silmôstô, aina kostamme!
Vôôrôt tekonne, kyllô muistamme!

Silmô silmôstô, teidôt l³ydômme!
Se on loppunne, kun me hy³kkôômme!

Silmô silmôstô, aina kostamme!
Vôôrôt tekonne, kyllô muistamme!

Silmô silmôstô, teidôt l³ydômme!
Se on loppunne, kun me hy³kkôômme!