He meidôt kohtasivat, rauhan aikein
Ystôvyyttô vannoivat, mielin valkein
Pôivô oli kirkas, taivas pilvet³n
Jokin painoi mieltôni
Niin he poistuivat, tovereinamme
Metsôn reunalle, heidôt saatoimme
Pôivô oli kirkas, taivas pilvet³n
Jokin painoi mieltôni
Y³n selôssô he, palasivat, soihdut sammutettuina
Rauhan muuttivat verimyrskyksi
Vain osa henkiin jôI
Silmô silmôstô, aina kostamme!
Vôôrôt tekonne, kyllô muistamme!
Silmô silmôstô, teidôt l³ydômme!
Se on loppunne, kun me hy³kkôômme!
Aamun valjetessa, nousimme ratsaille
Miekat terotettuina, takaa-ajolle
Pôivô oli kirkas, taivas pilvet³n
Viha tôytti mieleni
Yhytimme heidôt, kun ilta hômôrtyi
Hy³kkôsimme, kun taivas pimentyi
Ilta oli pimeô, taivas pilvinen
Viha tôytti mieleni
Y³n selôssô me, palasimme, soihdut sammutettuina
Rauhan muutimme verimyrskyksi
Hengissô ei kukaan selvinnyt!
Silmô silmôstô, aina kostamme!
Vôôrôt tekonne, kyllô muistamme!
Silmô silmôstô, teidôt l³ydômme!
Se on loppunne, kun me hy³kkôômme!
[Solo]
Ei ole voimaa kellôôn meitô kukistaa!
Siitô merkkinô on punaisena maa!
Silmô silmôstô, aina kostamme!
Vôôrôt tekonne, kyllô muistamme!
Silmô silmôstô, teidôt l³ydômme!
Se on loppunne, kun me hy³kkôômme!
Silmô silmôstô, aina kostamme!
Vôôrôt tekonne, kyllô muistamme!
Silmô silmôstô, teidôt l³ydômme!
Se on loppunne, kun me hy³kkôômme!